Olimme mukana talkoilemassa Keski-Suomen Palveluskoirayhdistyksen kanssa Belgianpaimenkoirien PK-rotumestaruuksissa! Sää suosi sekä kilpailijoita että talkoolaisia. Tunnelmia lisää alla..
Allekirjoittanut oli talkoilemassa esineruudussa, esineenviejänä. Ruutu oli oikein kiva alueena, ei ryteikkö vaan vähäpuinen sammalikko ja takareuna oli jyrkähkön pikkumäen päällä. Saihan siinä itsekin hiukan liikuntaa, kun omaa vastuuesinettään takakulmaan kävi jokaisen koirakon jälkeen viemässä/koskemassa. Se meikäläisen vastuuesine, pieni nahkainen nuken/lapsen kenkäläpyskä oli melkein jokaisen koiran tuoma esine. Useampi koirista toi vain yhden esineen ja ehdimme jo ajatella tuomarin kanssa, että miten tämä nyt voi niin vaikea ruutu olla. Onneksi loppupään koirat toivat sitten jo 2 esinettä, muutama jopa sen 3. Kuitenkin monet kilpailijoista kommentoivat, riippumatta koiransa tuomasta esinemäärästä, että tosi ihana esineruutu!
Täytyy sanoa, että on aina yhtä mahtavaa seurata osaavien koirakkojen kisasuorituksia. Hienointa oli katsoa muutamaa suoritusta, joissa koira työskenteli vauhdikkaasti ja määrätietoisesti läpi ruudun nuuhkien, ja ohjaaja vain katseli ja luotti siihen että kyllä koira tietää mitä tehdä. Koira ei tullut pyytämään apua ohjaajalta, eikä ohjaaja ottanut koiraa luokseen ja lähettänyt uudelleen, vaikka ei ensimmäinen esine heti löytynytkään. Koira vain etsi omaan tahtiinsa, luovutti löydetyn esineen ja jatkoi kohti seuraavaa. Toki varmasti on erilaisia koiria, jotka tarvitsevat vaikka hiukan kannustusta tai motivointia, että siellä niitä esineitä on etsi vaan, mene vaan. Tai joillakin voi keskittyminen herpaantua välillä. Mutta kyllä se vaan huikeaa on katsoa niitä voittajasuorituksia.
Se saumaton yhteistyö koiran ja ohjaajan välillä, ehkä sitä itsekin jonain päivänä saavuttaa sen! 🙂
– Siiri
Saarijärven Käyttökoirat ry 