Kesäleiri pidettiin jälleen perinteisesti ihanalla maaseudulla, Jakolan tilalla! Viikonlopulle luvassa oli mitä monipuolisin lajikattaus! Hakua, jälkeä, tokoilua ja vepeilyä upouudella veneellä. Ohessa pidempää reportaasia tapahtumista.

Perjantai-iltana aloitettiin Pylkönmäen koulun nurmikentältä tokoilun parissa. Seuraamista, paikkamakuuta, luoksetuloa, kapulan noutoa, eteenmenoa ja vaikka mitä! Sitten kurvailtiinkin kaposia, mutkasia hiekkateitä päämääräämme, Rentola-nimiseen isoon mökkiin. Suurin osa koirista pääsi vapaana yhteiselle iltalenkille ja kylläpä ne nauttivatkin. Muutama oja tuli kahlattua, pientare piehtaroitua ja pellollakin kirmattua. Lääniä riitti vaikka muille jaettavaksi.

Lauantaina emäntämme tuli tekemään tuhdin aamupalan, jotta jaksetaan metsässä ja pellolla pyöriä iltapäivän ruokailuun asti. Osa porukasta jakaantui jäljestämisharjoituksiin ja toinen osa taas hakumetsään. Jodan kanssa teimme ihan lyhyen jäljen n. 15m, sillä se on vain muutaman kerran kokeillut jäljestämistä. Ihan hyvin se seurasi alkujäljelle tiputettuja nakinpalasia, mutta välillä meinasi keskittyminen herpaantua ja viereisen jäljen ilmavainu taisi hiukan häiritä suoritusta! Osa nakinpaloista jäi syömättä, mutta onneksi hakumetsällä ollut pentukoira Hippa teki pienen ylläri kunniakierroksen meidän luona ja huolehti nakit parempiin suihin! Sää oli lämmin ja parille muulle koirakolle tehtiin vaikeammat jäljet. Esim. suunnilleen 200 metriä pitkä ja välille tehtiin uudempi jälki varsinaisen jäljen poikki kävelemällä, ja lisäksi ennen koirakon lähtöä meni kaksi ”marjastajaa” jäljen ylitse ja jäi sinne poimimaan marjoja. Suoritus meni todella hyvin, mutta marjastajat oli Pikin pakko käydä tsekkaamassa ennen kuin hoiti jäljestyksensä maaliin.

Hakumetsässä oli sen verran monta osallistujaa, että jälkiporukkamme ehti sinne seuraamaan miten koirat löytävät maalimiehet. Ötököitäkään ei ollut mitenkään älyttömästi. Lopuksi hakuiltiin vielä pellollakin ”risteilyn” muodossa ja kaikilta onnistui maalimiesten ilmaisut hyvin. Nälkä olikin siinä vaiheessa jo kova. Ruoka oli taas ihan mahtavaa, uunilohta, pottuja ja pari eri salaattia. Nam. Syönnin jälkeen lähdettiin vielä tekemään esineruutua! Ruutuhan on siis 50x50m lipuilla reunoilta merkattu, ja ihmisten sekä koirien tallaama alue, josta on tarkoitus etsiä sinne pudotettuja esineitä 3kpl. Koira lähetetään ruudun rajalta käskyllä etsimään ja se tuo kerralla aina yhden lelun. Koirat tekivät kaikki hyvää työtä. Joda haki vain yhden esineen ja hieman helpotettuna niin, että sille vietiin tuttu lelu sinne, mutta avustaja heilutteli toisessa kohti ollutta esinettä että ”täällä oon”. Joda poukkoilikin hihnassa aivan malttamattomana, kun olisi jo halunnut päästä esinettä hakemaan. On mukavaa seurata kun koirat ovat niin tohkeissaan!

llalla koirat saivat levätä ja me keskityimme grillaamiseen ja saunomiseen. 😉 Myöhemmin tuli ilmoille idea lähteä käymään Kipinässä Pylkönmäellä, joten tilattiin sitten taksi meitä hakemaan ja siellähän oli bändikin soittamassa. Hauska pikkupaikka ja viihdyttiin yli puolen yön mainiosti! Sunnuntai-aamuna hiukan väsytti mutta aamupalan jälkeen lähdettiin ajelemaan Karankajärven rannalle vesipelastusharjoituksiin. Vepekokeisiin kuuluu monta erilaista osiota, on veneestä hyppäämistä ja esineen tuomista veneeseen, veneen hinaamista jne.. Suurin osa koirista tykkäsi puljata vedessä, vaikka osalla olikin hiukan vaikeuksia hypätä veneestä. Kaikki kuitenkin uskalsivat hypätä, osa rannemmassa ja osa kauempaa.

Vepeilyn jälkeen käytiin vielä Pylkön nurtsilla tokoilemassa ja yllättävän hyvin koko viikonlopun touhunneet koirat jaksoivat vielä kuunnella ja työskennellä! Kerrassaan mainio viikonloppuleiri ja loistavassa säässäkin vielä. Seuraavaa kesää odotellessa jatkuvat SJKK:n tokotreenit Kusiaismäessä (myöhemmin ehkä Tarvaalan kaukalolla) keskiviikkoisin ja sunnuntaisin, ja kylmimmällä talvikaudella Tehovastus areenalla!

… Koiraharrastus on tuonut nyt vajaan parin vuoden aikana paljon iloa, onnistumisen hetkiä (ja epäonnistumisia), sekä uutta tietoa ja niksejä koiran koulutukseen ja motivointiin liittyen. Jodan varsinainen ohjaaja on mieheni, mutta itse käyn treeneissä mukana seuraamassa ja oppimassa kokeneemmilta. Porukassamme on kisaavia ja menestyneitä koirakkoja, ja he ovat osanneet omien treeniensä ohessa myös auttaa meitä koiramme kanssa. Jokainen kuitenkin on itse vastuussa treeneistään ja etenkin siitä, että muistaa treenata myös kotona! Porukassa treenaaminen on näppärää siksi, että aina on henkilöryhmä tai sopivanlaista häiriötä koiran suorituksen ajaksi saatavilla tai monta silmäparia seuraamassa istuuko koira ohjaajan sivulla pylly suorassa vaiko ei.

Omasta puolestani voin kertoa että kontakti koiraan ja monet muutkin asiat ovat parantuneet verrattuna aikaan, jolloin aloitimme SJKK:n pitämältä Hihna solmussa-kurssilta reilut pari vuotta sitten. Tämä on todella antoisa harrastus ja erityisen kovasti itse odotan sitä, että voimme ottaa toisenkin koiran. On sitten molemmilla oma ohjattava!

Hauskaa loppukesää!
– Siiri